Majoitus-, ravintola- ja matkailualan työntekijät viihtyvät työssään, vaikka alan maine yleisissä keskusteluissa koetaan heikoksi. Erityisen tyytyväisiä ollaan esimerkiksi työyhteisöön ja ilmapiiriin, kertoo alan vetovoimaa selvittänyt tutkimus.

Viimeisten vuosien aikana on käyty runsaasti keskustelua siitä, että ravintola-alalla ei viihdytä, pandemia on saanut aikaan joukkopaon ja kuinka työvoimapula näivettää koko matkailu- ja ravintola-alan. Työvoimahaasteita kiistatta on, mutta niin on myös positiivisia uutisia kerrottavaksi.

Yksi niistä on Haaga-Helia ammattikorkeakoulun tutkimus, jossa selvitettiin työntekijäkokemuksen ja työnantajamielikuvan lähtötasoa ja nykytilannetta. Tutkimukseen vastanneista 59 prosenttia sanoo työskentelevänsä alalla todennäköisesti vielä kolmen vuoden kuluttua.

Työntekijäkokemusta kartoittava tutkimus on osa Veto- ja pitovoimaa -hanketta, jonka tavoitteena on tukea ja kehittää työntekijäymmärrystä matkailu-, ravintola- ja majoitusalalla. Työntekijäkokemuksen merkitys kasvaa jatkuvasti työvoiman saatavuushaasteiden myötä, ja voittajia ovat ne yritykset, joissa työntekijät viihtyvät.

”Tutkimukseen osallistui 22 alan yritystä, mikä kertoo siitä, että yritykset ovat kiinnostuneita kehittämään omaa toimintaansa myös tutkimuslähtöisesti”, kertoo tutkimuspäällikkö Petteri Ohtonen.

Ohtonen nostaa tutkimustuloksista kolme tärkeintä kohtaa, jotka alan yrityksissä on työntekijäkokemuksen näkökulmasta hyvin. Hyvää palautetta saivat työpaikan ilmapiiri, työyhteisö, jossa sallitaan oman persoonan toteuttaminen sekä joustavuus työajassa.

”Nämä asiat olivat tärkeitä työntekijöille, ja ne toteutuvat hyvin työpaikoilla tällä hetkellä. Kunnossa oleva ilmapiiri ja työyhteisö lisäävät hyviä työntekijäkokemuksia, ja uskon että hyvä meininki työyhteisössä näkyy myös asiakkaille asiakaspalveluna ja paikan ilmapiirinä”, Ohtonen sanoo.

Haaga-Helian projektiasiantuntija Riitta Räisänen huomauttaa, että tutkimuksessa positiivisesti nousseet asiat ovat varmasti jo pitkään olleet syinä siihen, miksi alalle hakeudutaan.

”Hyvät asiat ovat ehkä jääneet hiukan piiloon, kun esiin on tullut enemmän negatiivista viestiä. Tätä hyvää viestiä haluamme hankkeellammekin vahvistaa.”

Intohimo ja elämäntapa

Tutkimuksen mukaan yksi alan veto- ja pitovoimaan positiivisesti vaikuttava tekijä on, että MaRa-ala on intohimo. Roope Kämppi on tehnyt vuosikymmenien uran ravintola-alalla HOK-Elannossa tarjoilijasta ravintolapäälliköksi ja nyt ryhmäpäälliköksi. Hän, jos kuka on oikea ihminen puhumaan alan pitovoimasta.

”Sanon aina, että tämä ala on elämäntapa, jolle hakeutuu omanlaisensa ihmiset. Kaikista tärkein alalla pitävä voima on mielestäni työporukka ja työfiilis. Tämä on kovaa duunia ja arvostukseni alan työntekijöitä kohtaan on pilvissä. Työpaikan ilmapiirillä on suuri rooli viihtyvyydessä”, Kämppi kuittaa tutkimuksen tulokset oikeiksi omasta kokemuksestaan.

Tutkimushankkeen projektipäällikkö Marja Immonen on tyytyväinen, että esihenkilöiden ja työntekijöiden näkemykset viihtyvyydestä ja vetovoimasta ovat yhteneväisiä.

”Alan kulttuuri on vähän omanlaisensa. Alan vetovoima on syvällä selkäytimessä. Sen huomaa myös siitä, että pandemian jälkeen alalle on palannut niitä, jotka vaihtoivat muihin töihin. Positiivinen vetovoima kytee siitä huolimatta, että myös mediassa on puhuttu alan rankkuudesta ja työvoimapulasta. On hienoa huomata, että sekä johdolla että työntekijöillä on ollut kivaa olla töissä”, Immonen pohtii.

Yksi työntekijätyytyväisyyttä nostava asia on myös se, että työntekijä kokee voivansa olla oma itsensä. Tutkimuksen mukaan oman itsensä toteuttaminen korostuu hyvin selkeästi sekä nuorilla, alle 25-vuotiailla työntekijöillä että yli 50-vuotiailla.

”Tämä on toteutunut erityisesti ravintolapuolella jo hyvin pitkään. Alalla kaikki ovat mahtuneet joukkoon. Kansainvälisyys ja hyvin monenlaiset ihmiset eivät ole työyhteisöissä mikään ihmeellisyys”, Riitta Räisänen toteaa.

Hyvä johtaminen on pitovoimaa

Hyvä työyhteisö rakentuu aina hyvällä johtamisella, ja hyvän johtajan alaisuudessa viihdytään. Haaga-Helian tutkimuksen mukaan MaRa-alan johtamisessa koetaan tärkeäksi tasapuolinen kohtelu, läpinäkyvä ja avoin viestintä sekä työntekijöiden kuuntelu.

HOK-Elannon Roope Kämpin mukaan johtamisen rooli on aina tärkeä, vaikka erityisesti suurissa työyhteisöissä myös työporukka vaikuttaa pysyvyyteen. Pienemmissä toimipaikoissa esihenkilön tai toimipaikan vetäjän rooli korostuu enemmän.

”Ohjenuorani on aina ollut, että jokainen työtehtävä ravintolassa tai työpaikalla on tärkeä. Sillä ei ole mitään väliä onko esimerkiksi lipunmyyjä, blokkaaja, tarjoilija, vuoropäällikkö tai ravintolajohtaja, jokaisen työpanos on aivan yhtä merkityksellinen. Myös tällainen ajattelutapa lisää pysyvyyttä”, toteaa ravintolajohtajana työskennellyt Kämppi.

”Myös epäkohtiin on puututtava ja palautetta on annettava tasapuolisesti. Kokemukseni mukaan ravintoloissa syntyy aina kuppikuntia, ja siinäkin esihenkilön rooli on tärkeä: tasapuolinen viestintä ja asioihin tarvittaessa puuttuminen.”

Haaga-Helian hankkeessa on pidetty työpajoja, joissa esihenkilöt ja operatiivinen johto ovat olleet mukana tunnistamassa nykytilannetta ja ideoimassa tulevaisuutta. Näissäkin työpajoissa ovat painottuneet johtamisen ja lähiesihenkilötyön tärkeys.

”Työpajoissa painottuivat tasapuolinen kohtelu ja läpinäkyvyys tiedonkulussa sekä työntekijöiden kuuntelu. Johtamiseen tuodaan hyvin pehmeitä arvoja. Tärkeäksi teemaksi nousee myös moninaisuuden ymmärtäminen ja johtaminen. Tulevaisuudessa esihenkilöltä vaaditaan uudenlaisia taitoja ja asennoitumista sekä vuorovaikutusta työntekijöiden kanssa”, Immonen toteaa.

Epäsäännöllisyyttä toivotaan ja vältetään

Työaikojen epäsäännöllisyys majoitus-, ravintola- ja matkailualalla on yksi selkeä syy hakeutua muihin töihin. Toisille epäsäännöllisyys tarkoittaa kuitenkin joustavaa mahdollisuutta yhdistää työ- ja vapaa-aika. Toimialan ilta- ja viikonloppupainotteisuus ei sovi kaikille ja monesti iän myötä vaihtuvat elämäntilanteet ohjaavat työntekijöitä säännöllisempien työaikojen pariin. Toisaalta kuitenkin alan joustavuus houkuttaa tutkimuksen mukaan kaiken ikäisiä työntekijöitä.

”Ne, jotka meidän alallamme pysyvät ja viihtyvät, ovat sellaisia, jotka pystyvät sopeutumaan erilaiseen rytmiin kuin vaikka mitä kavereilla on. Jossain kohtaa elämä saattaa mennä niin, että joku toinen ala on säännöllisyyden takia se oikea, eikä siinä ole mitään pahaa”, HOK-Elannon Kämppi pohtii.

”Me rekrytoimme Mummotunneliin Helsingin keskustaan aina kesäksi valtavan määrän työntekijöitä. Viime kesän trendi oli, että vaikka kokoaikaisia sopimuksia oli tarjolla, haluttiin enemmän osa-aikaisia, jotka antavat liikkumavaraa oman elämän suunnitteluun.”

Riitta Räisänen muistuttaa, että alalla on monenlaisia toimipaikkoja, jotka tarjoavat monenlaisia työympäristöjä ja työaikoja.

”Jotkut viihtyvät yökerhossa ja toiset viihtyvät lounasravintolassa tai kahvilassa. On tapahtumatuottajia ja vaikka erämatkailukohteita, eli kirjo on todella laaja ja työntekijöitä voi vetää puoleensa monenlaiset asiat.”

Lisää positiivisia tarinoita

Haaga-Helian Ohtonen toivoo näkevänsä yhä enemmän positiivisia tarinoita, joilla koko alan mainetta nostetaan yhdessä.

”Esimerkiksi brändiuudistusten, konseptiuudistusten ja muiden hyvien uutisten kautta saadaan positiivisuutta lisää. Me oppilaitoksena haluamme tietysti myös houkutella opiskelijoita tälle kiinnostavalle alalle, jolla pääsee työskentelemään elämysten pariin iloisten asioiden ja iloisen fiiliksen kautta.”

Räisänen toivoo, että myös alan työskentely- ja kehittymismahdollisuudet saisivat enemmän huomiota.

”Esimerkiksi kansainvälisessä hotellissa työskentely tarjoaa valtavat mahdollisuudet vaikkapa ulkomailla työskentelyyn. Toisin myös esille, että alalla työskentely ei tarkoita sitä, että kaataa kaljaa päivät ja yöt, vaan mahdollisuudet ovat rajattomat. Matkailuala on hyvin verkottunut: on logistiikkaa, taloushallintoa ja monenlaisia eri elementtejä, joita voi omaan työuraansa liittää. Lisäksi ala antaa hyvät lähtökohdat muun muassa vuorovaikutukseen, myyntiin ja asiakaspalveluun. Näitä taitoja tarvitaan kaikilla muillakin toimialoilla.”

Juttu on julkaistu Novan numerossa 8/23. Nova-lehti