Pienessä keskuskeittiössä tiedetään koululaisten lempiruoat ja merkkipäivinä leivotaan kermakakkua palvelutaloon.

Kustavin ruokapalveluun saavuttaessa kysytään ensimmäiseksi, saisiko olla mustikkapiirakkaa. Ruokapalveluesimies Taina Hietalahden työkaverin Keon valmistamaa piirakkaa pakataan juuri seuraavia kuljetuksia varten.

“Palvelutaloon menee joka päivä kahvileipä: usein piirakkaa tai leikkokakkua. Ne leivotaan itse. Joskus tilataan läheisestä leipomosta pullaa.”

Taina on toiminut Kustavin kunnan ruokapalveluesimiehenä nyt 1,5 vuotta. Käytännössä he pyörittävät kunnan ruokapalvelua Keon kanssa kahdestaan. Tainan tausta on catering-yrittäjyydessä, mutta työkokemusta on myös ruokakaupan tilausvastaavana – hän meni ”kesätöihin” Loimaalle parikymmentä vuotta sitten ja kaupan ruokatorilla vierähtikin kymmenen vuotta. Ennen Kustavia hän ehti toimia myös senioritalon emäntänä Alastarolla.

Ruokaa niin päiväkotilapsille kuin ikäihmisillekin

Kustavin keskuskeittiöstä lähtee päivittäin ruokatoimitus kunnan päiväkotiin, kouluun sekä tien toisella puolella sijaitsevaan ja ikkunasta näkyvään Jaalakotiin.

Jaalakoti työllistää paljon, sillä sinne valmistetaan päivän kaikki ateriat. Päiväkodissa ja koulussa on molemmissa osapuilleen sama määrä suita ruokittavana. Yhteensä vuorokaudessa keskuskeittiöltä lähtevä annosmäärä on noin 120–130.

”Ihan sellainen hallittava määrä”, toteaa Taina.

Lisäksi ruokasalissa on pieni määrä pöytiä. Täällä käy myös ulkopuolisia lounastajia, usein muutamia ikäihmisiä ja kunnan työntekijöitä.

Suunnittelua ja käytännön keittiötyötä

Työnjako on, että Tainan vastuulla on tilausten ja kokonaisprosessin suunnittelu Keon keskittyessä ruoanlaittoon. Sitä tosin Tainankin työstä on valtaosa.

”Noin 80 prosenttia omastakin työstä on käytännön ruoanlaittoa. Keo tekee ehkä enemmän salaatteja ja leivonnaisia, minä otan vastuuta lämpimistä ruoista. Molemmat teemme kuitenkin kaikkea.”

Millaista on pyörittää kahdestaan kokonaisen kunnan ruokapalvelua?

”Pienessä kunnassa on se inhimillisyys mukana: me tiedämme, keille ruoka menee, tunnemme syöjät ja heidän toiveensa ja rajoitteensa.”

Meira Novan palvelua, tukkutuotteiden saatavuutta ja valikoimaa Taina kehuu.

”Pienelle keittiölle haasteita saattavat joskus aiheuttaa pakkauskoot, mutta sekin haaste selätetään hyvällä ruokalistasuunnittelulla.”

Valinnoilla vaikutetaan

Ruoasta, sen valmistuksesta ja alkuperästä Taina kertoo olleensa kiinnostunut lapsesta saakka. Työssään Taina kokee pääsevänsä toteuttamaan arvojaan ja vaikuttamaan valintoihin. Vaikka työtä ohjaavat tietyt realiteetit ja lainalaisuudet, pelivaraakin on.

“Omien arvojeni mukaista on, että ruoka olisi mahdollisimman kotimaista ja olenkin muun muassa tuonut omaa innostustani järvi- ja niin sanotun roskakalan käytöstä osaksi keittiömme toimintaa.”

Viime viikon kahden kalan kiusauksessa olikin lohikalan lisäksi savustettua särkeä.

Taina tekee aktiivisesti aloitteita ja ehdotuksia, ja on aktiivinen ruokalistan kehittämistyössä.

“Ravintosuosituksia noudattaessamme ajattelen varsinkin pieniä, joilla on elämä edessä. Kun mennään isoilla, tutkimustiedoin hyviksi todetuilla linjoilla, ei se ainakaan heidän ruokailutottumuksiaan ja terveyttään huononna.”

Toiveruoat tekoon

Taina on iloinen, että voi toisinaan suosia paikallisten tuottajien tarjontaa.

“Uuden perunan kausi kun alkaa, juhannuspotut tilataan lähitilalta valmiiksi pestyinä. Kustavista Friisilän tilalta on ostettu myös omppuja ja kirsikkatomaatteja. Onneksi on jonkin verran mahdollisuutta tällaiseen.”

Pienessä kunnassa on myös ollut mahdollista kysellä lempiruokia ja toteuttaa niitä.

“Jaalakodista tulikin mielenkiintoinen toive: silakkamollo. Kävi ilmi, että kyseessä on keitettyjen perunoiden päälle kypsennettyä suolasilakkaa. Sellaista sitten tehtiin, lisäksi valmistettiin voisipulikastike.”

Entä onko jokin ruokalaji, jota toivotaan läpi sukupolvien, päiväkotilaisista ikäihmisiin?

“Makkara!” Taina nauraa. “Se on kestosuosikki riippumatta siitä minkä ikäinen ruokailija on kyseessä.”

Hävikki hallintaan hyvällä suunnittelulla

Hävikinhallinta on tärkeä osa ruokapalvelutyötä. Keskuskeittiössä pyritään minimoimaan hävikki, mutta ruoka ei kuitenkaan saa loppua kesken. Tähän auttaa pitkä kokemus ja hyvä suunnittelu.

Keskuskeittiöön annoksia jää hyvin vähän, mutta koululta ja päiväkodilta tulee hävikkiä väkisinkin.

“Kokonaan sitä ei voi estää. On luonnollista, että lapsena vähän maistellaan eikä ihan kaikki tule syödyksi.”

Taina on ollut aloitteellinen keittiöiden ylijäämäruokajaon toteuttamisessa eri toimijoiden kanssa. Projekti on ideointivaiheessa, mutta tavoitteena on, että ylijäämäruokaa voitaisiin pian jakaa. Auttamishalua olisi monilla tahoilla.

“Hävikkitietoisuuden lisääntymisen toivon vaikuttavan siihen, miten ruokaa arvostetaan. Lisäävän sitä trendiä, että kaikki mitä kasvatetaan ja mihin nähdään vaivaa, käytettäisiin ruoanlaitossa hyödyksi ja tulisi syödyksi.”

Luovuutta peliin

Tainalle on tärkeää, että ruoka tarjoaa syöjälleen muutakin kuin pelkkää ravintoa. Hän peräänkuuluttaa ruoan elämyksellisyyttä, johon ei tarvita välttämättä isoja budjetteja tai mitään ihmeellistä. Taina pursuaa ideoita.

”Tavallisenkin kouluaterian voisi kattaa vaikkapa juhlasaliin. Ympärille voi keksiä vaikka mitä: joku voi taittaa servettejä, toinen tehdä ravintolakylttejä, matikantunnilla voi laskea annosmääriä.”

Hän toivoo, että päiväkotilapsille tarjottaisiin mahdollisuus kiinnostua ruoasta, maistella erilaisia makuja ja että ruoasta muistettaisiin myös kertoa.

”Lasten kiinnostus ruokaa kohtaan on luontaista. Kun työskentelin ruokakaupassa, olivat lapset usein hyvin kiinnostuneita vaikkapa kalatiskin erilaisista kaloista. Ehkä sama kiinnostus pitäisi meidän aikuistenkin muistaa aina välillä herättää henkiin.”
 

Juttu on julkaistu Novan numerossa 7/23. Nova-lehti